Job 22

Elifas syyttää Jobia raskaista synneistä

1Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2"Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ymmärtäväinen hyödyttää ainoastaan itseään. 3Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tai voittoa siitä, jos vaellat nuhteettomana? 4Pelkäisikö hän nuhdella sinua ja astua kanssasi oikeuteen? 5Eikö pahuutesi ole suuri eikä synneilläsi ole loppua? 6Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta. 7Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän. 8Maa tuli vahvan miehen omaksi, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua. 9Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin. 10Sen tähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen pelko kauhistuttaa sinua – 11vai etkö näe pimeyttä? – ja vesitulva peittää sinut. 12Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien laki. 13Mutta sinä sanot: 'Mitä Jumala tietää? Voiko hän tuomita paksujen pilvien takaa?' 14Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän kuljeskelee. 15Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat, 16ne, jotka hävitettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois, 17jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?' 18Kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta olkoon kaukana jumalattomien neuvo. 19Vanhurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä: 20'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, sen kulutti tuli.' 21Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin siitä koituu sinulle paljon hyvää. 22Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi. 23Kun palaat Kaikkivaltiaan luo, tulet rakennetuksi ja karkotat vääryyden kauaksi teltaltasi, 24panet kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan purojen kivien joukkoon. 25Kaikkivaltias tulee kulta-aarteeksesi ja välkkyväksi hopeaksesi, 26silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen. 27Kun rukoilet häntä, hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. 28Jos mitä päätät, se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo. 29Sinä sanot niistä, jotka nöyrtyvät, sanot: se on ylentämiseni, ja hän pelastaa nöyrtyneen. 30Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton. Hän pelastuu kättesi puhtauden tähden."

Copyright information for FinSTLK2017